Ehostuksen historiaa

Luonnonkansat
Alkuihmiset uskoivat jo ennen jumalien palvomista, että maailmassa oli olemassa pahoja voimia. Kun miehet lähtivät metsästämään tai liikkuivat muuten kotipiirinsä ulkopuolella, he naamioivat itsensä, jotta pahat voimat eivät tunnistaisi heitä. Miehet koittivat tehdä itsestään mahdollisimman pelottavan näköisiä maalaamalla kasvonsa räikein värein.

Sotamaalaus oli miesten velvollisuus ja etuoikeus. Naiset, jotka eivät liikkuneet kotipiirinsä ulkopuolella eivät maalanneet itseään. Tuoreimpien tutkimusten mukaan ensimmäiset merkit dekoratiivisesta kosmetiikasta olisivat peräisin Itä-Afrikasta 70 000 vuotta eKr. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 1. Intiaanin sotamaalaus Linkki kuvaan
Muinainen Intia
Indus-virran laaksossa on löydetty merkkejä miesten ja naisten ehostuksesta jo 3000 vuotta eKr. Ehostus on lueteltu Pyhissä kirjoituksissa 64 taiteen joukkoon, jotka on tunnistettu muinaisille intialaisille perinteisen arvokkaiksi. Intiassa kauneuden korostamista pidettiin Luojan työn täydentäjänä. Intialaisilla oli erityinen kauneudenhoitajien ammattikunta, jota kutsuttiin ganikaksi.

Ehostus kuului alunperin vain näyttelijöille, mutta se levisi nopeasti jokapäiväiseen elämään. Jauhoa, tärkkiä ja orvokinjuurta sisältämällä seoksella puuteroitiin kasvot. Seos oli juoksevaa ja se kovettui kasvoille. Silmien kirkastamiseen ja silmäluomien varjostamiseen käytettiin erästä antimonijohdannaista sekä collyriumia. Silmämeikissä käytettiin toisinaan lootuksenkukan muotoa ja toisinaan kauriinsilmää, kulmakarvat nypittiin korkeiksi kaariksi. Huulet olivat täyteläiset, paksut ja punaiset. Värinä huuliin käytettiin mansikkamehua, pähkinäpuun kaarnaa sekä kaktuksen mahlaa. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 2. Intialaisen naisen meikki Linkki kuvaan

Muinainen Egypti
Muinaisessa Egyptissä kauneudenhoito oli suuressa arvossa. Ehostuksen tarkoitus antiikin aikoina oli kaunistaa ja suojata ihoa auringon polttavilta säteiltä. Egyptissä vainajien lisäksi hautoihin laitettiin vainajille kuuluvia kauneudenhoitovälineitä sekä kauneudenhoitoaineita. Niilin varrella asuneet paimentolaiset voitelivat ihonsa ihralla ja maalasivat kasvonsa ja vartalonsa kasveista saamilla väreillä. Ehostustaito kehittyi ja niin miehet kuin naisetkin omaksuivat sen. Silmäehostusta käyttivät kaikki, niin nuoret kuin vanhatkin. Jopa pienille lapsille tehtiin meikki, joka suojasi silmätulehduksilta sekä auringolta.

Muotitietoisimmat egyptiläiset tekivät voimakkaita ehostuksia ja heillä oli erilaisia meikkaustapoja.Tunnettuja kaunottaria olivat mm. Kleopatra ja Nefernefer. Vaalea ihonväri oli arvostettu ja ihoa vaalennettiinkin lyijyvalkoisella. Huulipunaa valmistettiin rasvoista, jotka värjättiin elohopeasulfidilla ja sitä käytettiin myös poskipunana. Luomivärejä oli vain kahta eri sävyä, mustaa ja vihreää. Ripset tummennettiin lyijysulfidilla ja silmät rajattiin lyijyhohteella.

Egyptissä oli myös tapana maalata jalkapohjat sekä kämmenet oranssilla hennalla. Hajusteita käytettiin runsaasti. Naiset kuljettivat peruukeissaan salvakekoa, josta suli tuoksuvia öljyjä hiuksiin. Ilman hyviä tuoksuja, päivää pidettiin menetettynä päivänä. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 3. Kleopatra  Linkki kuvaan

Muinainen Kreikka
Egyptistä kosmetiikka levisi Kreikkaan. Kauniisti liikkuva, puhdas ja luonnollinen nainen oli kreikkalaiselle miehelle ihannenainen. Vaimoilla ja kunniallisilla naisilla ei ollut oikeutta ehostaa itseään. Vain kevytkenkäiset ja sivistyneet prostituoidut meikkasivat, väreinä he käyttivät räikeitä värejä ja meikki oli voimakasta.

Liidusta, jauhoista ja lyijyvalkoisesta valmistettiin maidonvalkea pohjaväri ja se pilasi ihon ja saattoi johtaa jopa kuolemaan myrkyllisyytensä vuoksi. Punalevällä tai paederos-kasvin juurista valmistetulla jauheella punattiin posket sekä huulet. Seos levitettiin spaattelilla. Myös miesten meikeillä on vahvat perinteet Muinaisessa Kreikassa. He kokeilivat itsekkin huulipunan ja poskipunan käyttöä. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)


Kuva 4. Muinaisen kreikkalaisen naisen meikki Linkki kuvaan

Muinainen Rooma
Roomalaisille kauneudenhoito oli hyvin tärkeää ja he omaksuivatkin sen kreikkalaisilta. Roomalaisilla oli varaa ja aikaa hoitaa itseään, sillä he olivat rikas kansakunta. Keisarinna Poppealla oli jopa 100 kreikkalaista orjatarta, jotka olivat sen ajan kosmetologeja. Naisen tuli salata tavat, joilla hän kaunisti itseään. Hienostunut, mutta voimakas ehostus oli roomalaisten mieleen. Pohjaväri oli vaalea ja lyijyvalkoisen lisäksi Roomassa käytettiin toisena vaalennusaineena auringossa kuivatettuja ja murskattuja etanoita. Roomatar varoi ruskettumista. Poskiin ja huuliin käytettiin karmiinia, jota liuotettiin elohopeaan. Kulmat nypittiin ohueksi ja luomet tummennettiin puuhiilellä. Kauneuspilkut olivat muodissa. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 5. Roomalaisen naisen meikki Linkki kuvaan
Keskiaika
Keskiajalla hygienia ja kauneudenhoito taantuivat. Naisten asema oli huono ja ehostusta sekä koruja pidettiin syntisinä. Ehostusta käyttivät vain näyttelijättäret, kevytmieliset naiset sekä hovin naiset. Ihannenainen oli vaalea ihoinen ja pellavahiuksinen. Ihoa vaalennettiin sitruunalla ja maitokylvyillä ja kulmakarvat nypittiin kokonaan pois. Silmämeikki oli olematon, mutta keskiajan kuluessa pidemmälle alettiin käyttämään hieman poskipunaa sekä huulia muotoiltiin punalla kapeaksi. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 6. Keskiajan meikki Linkki kuvaan
Renesanssi
Kosmetiikkaa käyttivät sekä kaupunkilaiset että maalaiset. Ehostusta käytettiin kuitenkin vain lähinnä juhlatilaisuuksissa. Meikinpohjana käytettiin edelleen lyijyvalkoista ja väriä levitettiin monta kerrosta. Puuteri korvasi myös pesuja. Kulmakarvoja alettiin korostaa ruskealla värillä ja luomia tummennettiin antimonilla. Suu oli pieni ja poskipunana käytettiin vermillionia. Myös miehet nyppivät kulmiaan, käyttivät parfyymia ja poskipunaa. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)

Kuva 7. Renesanssiajan meikki Linkki kuvaan

Barokin aika
Barokin aikana hygienia oli alhaista ja sen takia käytettiin paljon parfyymejä. Ehostus oli melko niukkaa. Vielä Barokki ajallakin valkoinen iho oli tärkeintä. Pupilleja laajennettiin ja silmille tuotiin loistoa belladonnalla. Yläluomille käytettiin hennaa ja ripsiä sekä kulmia korostettiin hiilellä. Poskipuna levitettiin poskille pyöreämuotoisesti, huulimeikistä tehtiiin punainen ja täyteläinen. Värien käyttö ja meikki voimistuivat Barokki ajan lopulla. Kauneuspilkuilla pyrittiin peittämään ihon kauneusvirheitä ja niitä käytettiin paljon. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)


Kuva 8. Barokin aikainen meikki Linkki kuvaan

Rokokoon aika
Iloinen, keveä sekä haaveellisen romanttinen aikakausi. Hieman tasapainoton, mutta hienostuneen naisellinen oli ihannenainen. Ajan naisista esimerkkinä voisi mainita Marie Antoineten. Ihon väri oli edelleen valkoinen ja ehostuksessa käytettävät aineet olivat myrkyllisiä. Ne aiheuttivat silmätulehduksia, päänsärkyä, ihottumia ja jopa hampaiden lähtöä. Puuterin käyttö oli runsasta ja poskipunaa käytettiin peittämään epäterveiden elämäntapojen aiheuttamaa kalpeutta. Poskipunassa käytettiin lyijyoksidia, rikkiä sekä mönjää, joten myös poskipuna oli myrkyllistä. Huulipunissa käytettiin elohopeasulfideja, jotka vaurioittivat ihoa ja saivat hengityksen haisemaan pahalle. Myös nämä olivat myrkyllisiä aineita.

Vuonna 1779 Société royale de Médicié - järjestö alkoi valvomaan ehostustuotteita ja se kielsi myrkylliset aineet. Rokokoo aikana kulmat olivat ohuet, ruskeat ja niistä tehtiin puolikuunmuotoiset. Omat kulmat irrotettiin sammuttamattomalla kalkilla, ne ajeltiin tai nypittiin kokonaan pois ja tilalle piirrettiin uudet. Silmäehostus ei ollut huomattavaa ja ripsiä voideltiin rasvalla. Kauneuspilkut jatkoivat suosiossa oloa ja niiden paikat viestittivät eri asioita. Rokokoon aika päättyi Ranskan vallankumoukseen ja näin ollen meikki oli kevyttä ja luonnollista. (Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012)


Kuva 9. Rokokoon aikainen meikki  Linkki kuvaan

Lähteet:
Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otavan kirjapaino Oy, 2012










Kirjoittanut: Erika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti